Taas ovat ajat muuttuneet

Sahattu vaneri ei ole enää sahattua ja tasaista vaan sammaloitunutta ja poljettua. Linnut eivät laula vaan hengaavat lähipusikossa ja douppaavat. Kaamos masennus paistaa läpi kasvottomasta massasta helsingissä. Minä. Minuun se ei tehoa. Sen voimat eivät riitä pilaamaan päivääni, koska pidän syksystä sekä talvesta ja niiden vähäisestä sävykkäästä valosta, en pimeydestä. Toisaalta pimeys taas tuo suojan, toisinaan tuntuu hyvältä liikkua pimeässä koska kukaan ei näe, en edes minä, siksi kompastunkin kantoon ja katkon melkein käteni metsässä. Tästä innoittuneena ja motivoituneena saatan julkaista tänne itsekuvaamani kuvasarjan joulunalusajan valosta. Kiitos aplodeista, nyt on aikani siirtyä päihteisiin.


PS. Masentuneet peli ei ole menetetty, sörnäisten metroasema tarjoaa kaikenlaisia piristeitä kaamokseen ja pimeneviin iltoihin.