Paskanmarjat
Voi veljet tää on tosi stoori, bro. Aika pudottaa taas vähän knowledgee tähänki tuuliviiriin. No siis, kaikkihan alko siitä kun
Heräsin jostain totaalisen randomista ympäristöstä, joka kuitenki paljastu pienen yytsimisen jälkeen jonku biksiks. Mä ite en tietenkään ollu sängyn päällä, niiku jengillä on tapana, mutta sen alla. Selän alla turkinpippuri, jota oli ilmeisesti jonkin verran imeskeltykin, koska se oli siihen selkään sitte liimaantunu. Tai emmä tiiä, ehkä olin ite liimaistanut sen hikoilemalla. Eilen kun oli ilmeisesti menny taas kohtalaisen lujaa.
Heitin turkkarin huiviin ja paijasin parit villakoirat, ennen ku ryömin sen Hästensin alta. Ja jos nyt ollaan ihan rehellisiä, ni se tuskin oli Hästens. Varmaks en mee sanomaan, ku emmä siihen sitä yhtä useampaa katsetta luonut. Tosin se murju oli sen näkönen, että se ei ennen eilistä edes ollu murju. Tai, vittu, mistä mä nyt taas tietäsin kauan ne tsembaloot oli siellä kestäny. Ehkä se oli ollu epämurju vielä tunti sitte? Olin mä läsnäolollani saattanu tiloja tälläseen kuntoon nopeemminkin. No, pointti oli joka tapauksessa siinä, että tää ei nyt ollu mikään Kaikan läpimätä luukku, vaan selvästi jonku kastin pari ylempää olevan mänsoni.
This is how it goes, yo.
Hetken mä siinä öögailin ympärilleni, kunnes laskin perseeni sen samaisen sängyn laidalle. Eli mä aikalailla ryömin sieltä sänkyin alta, suoristin itteni ja sitten kohta rojahdin siihen päälle. Siihen se koko paska sitte kulminoituki, siihen kokoonpanoon. Tai nyt mä meen vähän asioiden edelle, nimittäin oikeastaan koko paska tiivisty siihen hetkeen ku mä olin sytyttämässä tän oletettavasti ei Hästensin laidalla jostain ilmestynyttä joopelia. Siihen se joo oikeestaan tiivisty. Olin sytyttämässä, en sytyttänyt. Nimittäin siinä ku roikottelin sitä jopolokkia huulillani ja coltti iski kipinää, kuulu jostain jotain. Siis jostain kuulu jotain ääntä, mitä mä en ollu aiheuttamassa, eli siellä jossain oli mun lisäks jotain joka saatto aiheuttaa ääntä. Eli mä en kyllä siinä vaiheessa ruvennu sydäämää yhtää mitään.
Se jointti sai mennä odottamaan parempia aikoja mun rintataskuun, kun mä siinä ite painelin vähän jotenki sinne äänen suuntaan. Itseasiassa toi kuulostaa tolleen kirjotettuna vähän paremmalta mitä se todellisuudessa oli. Emmä nimittäin oikeen voi allekirjottaa sitä, että se semivainoissa suoritettua mukahiipiminen ois ollu minkään sortin "painumista". Lähinnä ehkä jotain hoitumista. Tai valumista. Ääntä kohden siinä kuitenkin jollain tapaa nyt mentiin. Ja ne vainot oli päällä.
Mistään pohjapiirroksesta ei tullu tsekattua, mutta kaiken muun perusteella se mesta mihin mä sitte itteni saatoin, oli keittiö. Ja aika pramee sellanen se olikin, tai siis sekin oli ollut. Nythän se oli lähinnä vaan rippeet siitä keittiöstä. Pelkkä "ö" ilman sitä "keitti"-osaa. Öö. Itseasiassa se sopikin tällä hetkellä paremmin sen mestan nimeks.
Oli meinaan jonkin sortin meiniki siellä päällä. Taas ehkä vähän yliampuvasti ilmastu, koska oikeestaan siellä oli niin antimeininki päällä ku vaan voi olla. Elisistä tai sen tunnin takasista oikeista meiningeistä johtuva vitummoinen kurjuus. Siellä oli nimittäin öö joku puolikas jätkä. Tai niin mä aluks luulin, vainoissani kun olin. Oikeestihan se oli ihan kokonainen ukko, mutta puoliks sen entisen keittiön lavuaarissa. Sieltä sitä meikän jäljittämää ääntäki kuulu. Sellasta "ÖÖÖÖ" tai "NGHH", tai no sellasta ääntelyä minkä mukaan vois luulla että se ex-keittiö oli nyt ristitty vaan ööksi. Jos sulle nyt kuitenki on vielä tää skenaario jotenki auki, ni se ukko siis purjos sinne lavuaariin kovaan ääneen.
Jonkin aikaa mä siinä kattelin sitä puklausten tahdissa nytkyvää selkää ja kuuntelin laatottamista. Tiiätkö, silleen ku popkorneja kuunnellaan, että millon se pauke lakkaa ja sitte otetaan kattila liedeltä, ni mä kuuntelin sitä suun kautta paskantamista. Että sitten ku se vaimenee, ni mä kiskon sen äijän pois. Ettei se nyt kuitenkaan tukehdu siihen. Ei sillä, että mun nyt ihan hirveesti ois tehny mieli koskee siihen näissä oloissa, saatika nähä sitä sen yläruumista tollasen puuhan jälkeen, mut ei mua kyl kauheesti inspannu antaa sen kuollakaan. Sen verran hyvä tyyppi mäki oon. Siihen mäki vedän rajan. Emmä kato ku jonkun elämä valuu paskaseen lavuaariin.
Heräsin jostain totaalisen randomista ympäristöstä, joka kuitenki paljastu pienen yytsimisen jälkeen jonku biksiks. Mä ite en tietenkään ollu sängyn päällä, niiku jengillä on tapana, mutta sen alla. Selän alla turkinpippuri, jota oli ilmeisesti jonkin verran imeskeltykin, koska se oli siihen selkään sitte liimaantunu. Tai emmä tiiä, ehkä olin ite liimaistanut sen hikoilemalla. Eilen kun oli ilmeisesti menny taas kohtalaisen lujaa.
Heitin turkkarin huiviin ja paijasin parit villakoirat, ennen ku ryömin sen Hästensin alta. Ja jos nyt ollaan ihan rehellisiä, ni se tuskin oli Hästens. Varmaks en mee sanomaan, ku emmä siihen sitä yhtä useampaa katsetta luonut. Tosin se murju oli sen näkönen, että se ei ennen eilistä edes ollu murju. Tai, vittu, mistä mä nyt taas tietäsin kauan ne tsembaloot oli siellä kestäny. Ehkä se oli ollu epämurju vielä tunti sitte? Olin mä läsnäolollani saattanu tiloja tälläseen kuntoon nopeemminkin. No, pointti oli joka tapauksessa siinä, että tää ei nyt ollu mikään Kaikan läpimätä luukku, vaan selvästi jonku kastin pari ylempää olevan mänsoni.
This is how it goes, yo.
Hetken mä siinä öögailin ympärilleni, kunnes laskin perseeni sen samaisen sängyn laidalle. Eli mä aikalailla ryömin sieltä sänkyin alta, suoristin itteni ja sitten kohta rojahdin siihen päälle. Siihen se koko paska sitte kulminoituki, siihen kokoonpanoon. Tai nyt mä meen vähän asioiden edelle, nimittäin oikeastaan koko paska tiivisty siihen hetkeen ku mä olin sytyttämässä tän oletettavasti ei Hästensin laidalla jostain ilmestynyttä joopelia. Siihen se joo oikeestaan tiivisty. Olin sytyttämässä, en sytyttänyt. Nimittäin siinä ku roikottelin sitä jopolokkia huulillani ja coltti iski kipinää, kuulu jostain jotain. Siis jostain kuulu jotain ääntä, mitä mä en ollu aiheuttamassa, eli siellä jossain oli mun lisäks jotain joka saatto aiheuttaa ääntä. Eli mä en kyllä siinä vaiheessa ruvennu sydäämää yhtää mitään.
Se jointti sai mennä odottamaan parempia aikoja mun rintataskuun, kun mä siinä ite painelin vähän jotenki sinne äänen suuntaan. Itseasiassa toi kuulostaa tolleen kirjotettuna vähän paremmalta mitä se todellisuudessa oli. Emmä nimittäin oikeen voi allekirjottaa sitä, että se semivainoissa suoritettua mukahiipiminen ois ollu minkään sortin "painumista". Lähinnä ehkä jotain hoitumista. Tai valumista. Ääntä kohden siinä kuitenkin jollain tapaa nyt mentiin. Ja ne vainot oli päällä.
Mistään pohjapiirroksesta ei tullu tsekattua, mutta kaiken muun perusteella se mesta mihin mä sitte itteni saatoin, oli keittiö. Ja aika pramee sellanen se olikin, tai siis sekin oli ollut. Nythän se oli lähinnä vaan rippeet siitä keittiöstä. Pelkkä "ö" ilman sitä "keitti"-osaa. Öö. Itseasiassa se sopikin tällä hetkellä paremmin sen mestan nimeks.
Oli meinaan jonkin sortin meiniki siellä päällä. Taas ehkä vähän yliampuvasti ilmastu, koska oikeestaan siellä oli niin antimeininki päällä ku vaan voi olla. Elisistä tai sen tunnin takasista oikeista meiningeistä johtuva vitummoinen kurjuus. Siellä oli nimittäin öö joku puolikas jätkä. Tai niin mä aluks luulin, vainoissani kun olin. Oikeestihan se oli ihan kokonainen ukko, mutta puoliks sen entisen keittiön lavuaarissa. Sieltä sitä meikän jäljittämää ääntäki kuulu. Sellasta "ÖÖÖÖ" tai "NGHH", tai no sellasta ääntelyä minkä mukaan vois luulla että se ex-keittiö oli nyt ristitty vaan ööksi. Jos sulle nyt kuitenki on vielä tää skenaario jotenki auki, ni se ukko siis purjos sinne lavuaariin kovaan ääneen.
Jonkin aikaa mä siinä kattelin sitä puklausten tahdissa nytkyvää selkää ja kuuntelin laatottamista. Tiiätkö, silleen ku popkorneja kuunnellaan, että millon se pauke lakkaa ja sitte otetaan kattila liedeltä, ni mä kuuntelin sitä suun kautta paskantamista. Että sitten ku se vaimenee, ni mä kiskon sen äijän pois. Ettei se nyt kuitenkaan tukehdu siihen. Ei sillä, että mun nyt ihan hirveesti ois tehny mieli koskee siihen näissä oloissa, saatika nähä sitä sen yläruumista tollasen puuhan jälkeen, mut ei mua kyl kauheesti inspannu antaa sen kuollakaan. Sen verran hyvä tyyppi mäki oon. Siihen mäki vedän rajan. Emmä kato ku jonkun elämä valuu paskaseen lavuaariin.
Kommentit