Perjankiakiakia päivitys Vol. 4
Hajamielisen oloisesti sukelsin taas läheiseen pusikkoon jossa ymmärsin että kaikki puut ovat yhteydessä toiseen. Toisesta puusta pääsee näin myös toiseen. Joten matkasin juuria pitkin puiston laidalle ja sieltä keskelle kaivopuistoa. Olin päässyt pakenemaan näiltä sinisiin pukeutuneilta rotkosioilta jotka taatusti olisivat halunneet ratsata arvokkaan salkkuni sisällön. Hetken aikaa puistossa tuijottaessani aurinkoon ja sen jälkeen hämärämpään puunvarjoon näin vihreitä ja sinertäviä sunflareja jotka kieppuivat näkökentässäni kuin humalaiset kottaraiset aidalla.
Illuusioiden seasta bongasin laulavan shakkilaudan ja asiakkaani joka puristi todella tiukasti molemmilla käsillään puiston penkin selkänojasta. Juoksin paikalle ilman toista kenkää ja kysyin onko kaikki kunnossa. Hän ilmoitti sulautuneensa penkkiin ja näin ollen olevansa osa 50-luvun tunnelmallista Helsinkiä. Omassa mielentilassa en pitänyt siitä juuri kovinkaan outona. Lopulta hän päästi penkistä irti ja tähtitorninmäen liityntäpysäköinti lipui ohitsemme. Nyt myös toinen sukkani oli hävinnyt. Hetkeä myöhemmin salkustani tuli esiin Magic Ice Vodka ja smurffilimua joista asiakkaani kuitenkin vei isomman osan.
Matkatessamme Harakansaareen 150e arvoisella hongkongin kumiveneellä sain jälleen uuden flashbackin. Auringonlasku aika rannassa jossa vastaranta oli suhteellisen lähellä. Kyseessä oli luultavasti järvi. Rannassa oli pienehkö laudoista rakennettu lautta jossa kukkia päällä. Käännyin vasemmalle jossa asiakkaani oli ja kuulin hänen sanovan "tämä on Uinon hauta. Se lähetetään nyt viimeiselle matkallee. Tyhjät kaljapullot kilisivät laituria pitkin kun lautta irtaantui rannasta.
Olin taas takaisin kumiveneessä jossa asiakkaani kauhoi vettä kädellä naamalleen ja kertoi sen uudistavan hänet täysin. Hetkeä myöhemmin istuimme Harakassa pienessä kopissa jossa oli lintujen kuvia, nimiä ja määritelmiä seinillä. Tuijotin ja yritin selvittää niiden tarkoitusta hyvin pitkän aikaa kun kuulin ajatusteni välistä asiakkaani sanovan "Olen saatana. Liian niin humalassa ja ruoka. Täytyy mennä" Näin hänen sukeltavan vihertävään mereen rantakalliolta.
Illuusioiden seasta bongasin laulavan shakkilaudan ja asiakkaani joka puristi todella tiukasti molemmilla käsillään puiston penkin selkänojasta. Juoksin paikalle ilman toista kenkää ja kysyin onko kaikki kunnossa. Hän ilmoitti sulautuneensa penkkiin ja näin ollen olevansa osa 50-luvun tunnelmallista Helsinkiä. Omassa mielentilassa en pitänyt siitä juuri kovinkaan outona. Lopulta hän päästi penkistä irti ja tähtitorninmäen liityntäpysäköinti lipui ohitsemme. Nyt myös toinen sukkani oli hävinnyt. Hetkeä myöhemmin salkustani tuli esiin Magic Ice Vodka ja smurffilimua joista asiakkaani kuitenkin vei isomman osan.
Matkatessamme Harakansaareen 150e arvoisella hongkongin kumiveneellä sain jälleen uuden flashbackin. Auringonlasku aika rannassa jossa vastaranta oli suhteellisen lähellä. Kyseessä oli luultavasti järvi. Rannassa oli pienehkö laudoista rakennettu lautta jossa kukkia päällä. Käännyin vasemmalle jossa asiakkaani oli ja kuulin hänen sanovan "tämä on Uinon hauta. Se lähetetään nyt viimeiselle matkallee. Tyhjät kaljapullot kilisivät laituria pitkin kun lautta irtaantui rannasta.
Olin taas takaisin kumiveneessä jossa asiakkaani kauhoi vettä kädellä naamalleen ja kertoi sen uudistavan hänet täysin. Hetkeä myöhemmin istuimme Harakassa pienessä kopissa jossa oli lintujen kuvia, nimiä ja määritelmiä seinillä. Tuijotin ja yritin selvittää niiden tarkoitusta hyvin pitkän aikaa kun kuulin ajatusteni välistä asiakkaani sanovan "Olen saatana. Liian niin humalassa ja ruoka. Täytyy mennä" Näin hänen sukeltavan vihertävään mereen rantakalliolta.
Kommentit