Perjankiakiakia pävitys Vol. 3
Matkatessani ohikulkupatterissa, joka alkoi etäisesti muistuttaa linja-autoa sain jälleen flashbackin liittyen edelliseen. Mieleeni muistui iso Virgin Oil logo. Aloin työstämään ajatusta. Virgin Oil, neitsytoliiviöljy. Mitä hittoa se kyltti meinaa? Neitsytoliivi... Oliiviöljy... Neitsytöljy. Oliivi jossa on sisällä pala paprikaa muistuttaa etäisesti rektumia ja öljy... Nopean päättelykykyni ansiosta sain selville että kyse oli todellisista estottomista seksin siivittämistä kekkereistä joissa olin takuulla ollut asiakkaani kanssa. Huomasin jalkojeni juuressa penkin alla PEZ-karkin ja pakonomaisen ajatuksen johdattamana heitin sen suuhuni. Myöhemmin tajusin sen olleen ekstasia joka kummasti siivitti matkantekoani.
Hyppäsin ulos linja-autosta jossain Bulevardin kohdilla. Vastaan tuli bernhardilainen koira rommitynnyrin kanssa ja ymmärsin nimekseen Bulivari. Seisoin ravintolan edessä jonka ovesta kuului vaimeasti American - A horse with no name biisi. Kello li 10:30 ja kuppila oli jo nyt täynnä aamuspurguja. Korjasin aurinkolasieni asentoa tampaten alati vasemmalla jalallani hätäisesti maata. Tajusin että rakastin sitä koiraa. Hetken luulin nähneeni asiakkaani pukeutuneena pumpattavaksi barbaraksi mutta kyseessä olikin vahvasti meikattu teinityttö.
Hetken aikaa tunsin kuinka olin luhistumassa kasaan ja en pystyisi ehkä suorittamaan tämänpäiväistä työtehtävääni kunnes muistin sopineemme tapaamisen laulavalla shakkilaudalla. Mikä vittu on laulava shakkilauta? Jalkani alkoivat kuitenki viedä itsekseen kohti Kaivopuistoa, joten en vaivannut itseäni ajatuksella sen enempää. Matkalla Kaivopuistoon näin porttikongissa kuolleen spurgun ja tutkiessani hänen lompakkoaan ajattelin miten ihminen mistä voi tulla mitä tahansa joutuu tuollaiseen tilanteeseen. Hän oli vasta 68. Vasta 68.
Oli taas aika kurkistaa salkkuun josta annos DMT:tä päätyi pikaisesti verenkiertooni. Ajoin polkupyörälläni jota minulla ei äsken ollut, alas mäkeä, ilman käsiä nauraen kuin kiinalainen Zen-mestari. Heitin parran ja viikset olalle sekä kädessäni oleen riisikipon seinään. Havahduin siitä samaisen ravintolan oven edestä tuijottamassa sisään kädet kasvoillani suojaten heijastumia. Edessäni pöydässä istuvat ihmiset katsoivat takaisin. Nojasin nopeasti ikkunaan ottaen muutaman ristiaskeleen ja kiihdytin pikaiseen kävelyvauhtiin. Oliko kaupunki tuijottanut ikkunasta sisään? Mitä se ajatteli? Soittiko joku poliisit? Olinko kenties sanonut jotain? Työsalkkuni sisältö ei todellakaan kestänyt päivänvaloa joten CS-tyylisesti crouchasin läheiseen pusikkoon analysoimaan ympäröivää tilannetta.
Autot ajelivat normaaliin tapaan pitkin bulevardia. Kasvottomat ihmiset kävelivät kaduilla ristiinrastiin. Lokkiparvi huusi nostureiden tuntumassa hietalahden satamassa ja varpusparvi hyppeli torilla. Mikään ei näyttänyt tavallisuudesta poikkeavalta joten palasin takaisin kadulle pusikosta. Suoriutuessani läpi Koffin puiston, käyden nopeasti kahlaamassa lammikossa ja sidesteppaillessani mäkeä ylös pelonsekainen ilme kasvoillani, mieleeni iskostui taas uusi flashback. Hämärä syyskuinen ilta, punertava taivas, lehdetöntä risukkoa jota kelmeästi valaisi sinertävän sävyinen katuvalo. Lasipiippu, hautakynttilä, frisbee, kuivaliha joita pitelin käsissäni ja yritin samaan aikaan kusta. Palasin takaisin puistoon siinä samassa kun aivoni rekisteröivät poliisien kävelevän puistoon sen läntisestä kulmasta.
Hyppäsin ulos linja-autosta jossain Bulevardin kohdilla. Vastaan tuli bernhardilainen koira rommitynnyrin kanssa ja ymmärsin nimekseen Bulivari. Seisoin ravintolan edessä jonka ovesta kuului vaimeasti American - A horse with no name biisi. Kello li 10:30 ja kuppila oli jo nyt täynnä aamuspurguja. Korjasin aurinkolasieni asentoa tampaten alati vasemmalla jalallani hätäisesti maata. Tajusin että rakastin sitä koiraa. Hetken luulin nähneeni asiakkaani pukeutuneena pumpattavaksi barbaraksi mutta kyseessä olikin vahvasti meikattu teinityttö.
Hetken aikaa tunsin kuinka olin luhistumassa kasaan ja en pystyisi ehkä suorittamaan tämänpäiväistä työtehtävääni kunnes muistin sopineemme tapaamisen laulavalla shakkilaudalla. Mikä vittu on laulava shakkilauta? Jalkani alkoivat kuitenki viedä itsekseen kohti Kaivopuistoa, joten en vaivannut itseäni ajatuksella sen enempää. Matkalla Kaivopuistoon näin porttikongissa kuolleen spurgun ja tutkiessani hänen lompakkoaan ajattelin miten ihminen mistä voi tulla mitä tahansa joutuu tuollaiseen tilanteeseen. Hän oli vasta 68. Vasta 68.
Oli taas aika kurkistaa salkkuun josta annos DMT:tä päätyi pikaisesti verenkiertooni. Ajoin polkupyörälläni jota minulla ei äsken ollut, alas mäkeä, ilman käsiä nauraen kuin kiinalainen Zen-mestari. Heitin parran ja viikset olalle sekä kädessäni oleen riisikipon seinään. Havahduin siitä samaisen ravintolan oven edestä tuijottamassa sisään kädet kasvoillani suojaten heijastumia. Edessäni pöydässä istuvat ihmiset katsoivat takaisin. Nojasin nopeasti ikkunaan ottaen muutaman ristiaskeleen ja kiihdytin pikaiseen kävelyvauhtiin. Oliko kaupunki tuijottanut ikkunasta sisään? Mitä se ajatteli? Soittiko joku poliisit? Olinko kenties sanonut jotain? Työsalkkuni sisältö ei todellakaan kestänyt päivänvaloa joten CS-tyylisesti crouchasin läheiseen pusikkoon analysoimaan ympäröivää tilannetta.
Autot ajelivat normaaliin tapaan pitkin bulevardia. Kasvottomat ihmiset kävelivät kaduilla ristiinrastiin. Lokkiparvi huusi nostureiden tuntumassa hietalahden satamassa ja varpusparvi hyppeli torilla. Mikään ei näyttänyt tavallisuudesta poikkeavalta joten palasin takaisin kadulle pusikosta. Suoriutuessani läpi Koffin puiston, käyden nopeasti kahlaamassa lammikossa ja sidesteppaillessani mäkeä ylös pelonsekainen ilme kasvoillani, mieleeni iskostui taas uusi flashback. Hämärä syyskuinen ilta, punertava taivas, lehdetöntä risukkoa jota kelmeästi valaisi sinertävän sävyinen katuvalo. Lasipiippu, hautakynttilä, frisbee, kuivaliha joita pitelin käsissäni ja yritin samaan aikaan kusta. Palasin takaisin puistoon siinä samassa kun aivoni rekisteröivät poliisien kävelevän puistoon sen läntisestä kulmasta.
Kommentit