Perjankiakiakia päivitys vol.2
Kirjotan nyt tähän meininkejä tältä perjantailta ja pian unohdan et kirjotin yhtään mitään. Joskus syksyllä kuitenkin taas eksyn tähän blogiin ja löydän sen tekstin ja mietin hetken "kuinka vitun sekasin mä oon taas ollu"
Noh se siitä.
On 27.4.2012 ja olen matkalla Viiskulmalle urheiluautossani. Tiedossa on asianajohommia kuten tavallista.
Aamu alkoi tuttavallisen hämärissä merkeissä viimeöisen rännityksen jälkeen. Huomasin jo pelkästä ilmeestä kuinka ohikiitävällä pysäkillä ollut mieshenkilö mietti "olenko ajokunnossa?" Hän oli mutta minä olin hädin tuskin selvinnyt törkeän rattijuopumuksen rajaan. En välittänyt asiasta. Asiakkaani soitti hätäisen lievää paniikkia aiheuttavan puhelun "EMME VOI PYSÄHTYÄ TÄHÄN, TÄMÄ ON LEPAKKOSEUTUA" mitä vittua mies. Eihän hän edes ollut kyydissä. Suljin puhelun nopealla rannellikkeellä ja otin kulauksen terästettyä espressoa mutteripannustani.
Tuulee, se on aina sama juttu näissä rantakaupungeissa, edes kesällä pelkkä lyhythihainen kauluspaita ei tunnu riittävän. Pysäköin autoni Tullinpuomin Shellin kohdalla raitiovaunukiskoille, otin etupenkiltä salkkuni ja lähdin ripeästi kohti Meilahtea samalla nojaten Shellin seinään. Hetkeä myöhemmin ymmärsin että autoani ei enää löydy kyseiseltä paikalta myöhemmin. En taaskaan välittänyt asiasta.
Laahustaessani kohti Meilahden sairaalaa vaihtaen alati tien toiselta puolelta toiselle ja valheellisessa turvallisuuden tunteessa nojaillen seinien varjoissa mieleeni välähti kristallinkirkkaana asia eiliseltä. Flashbackissa olimme asiakkaani kanssa ravintolassa. Muistikuvat ovat hyvin hämäriä. Olimme matkalla jossain rakennuksessa ylempiin kerroksiin suhteellisen isolla hissillä joka luultavasti oli tavarahissi. Ovet aukesivat ja mieshenkilö seisoi edessä tuijottaen meitä hyvin epäilevästi. Jatkoimme matkaa. Jollakulla oli Stig-viikset. Filmi katkeaa ja seuraava muistikuva asiakkaani laahustamassa seinänviertä pitkin. Afrikkalainen tyttö ilmestyy eteeni jonka niskaan asiakkaani kaataa tuoppinsa. Biljardipöytä.
Ymmärsin välittömästi hyvän päättelykykyni ansiosta mistä asiassa oli kyse. Oli aika katsoa salkkuun. Matkani jatkuu hieman sekavampana. Sairaala kulkee ohitseni ratikalla ja ilma on suhteellisen autereinen ottaen huomioon että kello on 10:00 päivällä keskustassa. Istun paikallisen ohikulkupatterin päälle jolla on tarkoitukseni jatkaa kohti Viiskulmaa. Olen jo myöhässä tapaamisesta.
Noh se siitä.
On 27.4.2012 ja olen matkalla Viiskulmalle urheiluautossani. Tiedossa on asianajohommia kuten tavallista.
Aamu alkoi tuttavallisen hämärissä merkeissä viimeöisen rännityksen jälkeen. Huomasin jo pelkästä ilmeestä kuinka ohikiitävällä pysäkillä ollut mieshenkilö mietti "olenko ajokunnossa?" Hän oli mutta minä olin hädin tuskin selvinnyt törkeän rattijuopumuksen rajaan. En välittänyt asiasta. Asiakkaani soitti hätäisen lievää paniikkia aiheuttavan puhelun "EMME VOI PYSÄHTYÄ TÄHÄN, TÄMÄ ON LEPAKKOSEUTUA" mitä vittua mies. Eihän hän edes ollut kyydissä. Suljin puhelun nopealla rannellikkeellä ja otin kulauksen terästettyä espressoa mutteripannustani.
Tuulee, se on aina sama juttu näissä rantakaupungeissa, edes kesällä pelkkä lyhythihainen kauluspaita ei tunnu riittävän. Pysäköin autoni Tullinpuomin Shellin kohdalla raitiovaunukiskoille, otin etupenkiltä salkkuni ja lähdin ripeästi kohti Meilahtea samalla nojaten Shellin seinään. Hetkeä myöhemmin ymmärsin että autoani ei enää löydy kyseiseltä paikalta myöhemmin. En taaskaan välittänyt asiasta.
Laahustaessani kohti Meilahden sairaalaa vaihtaen alati tien toiselta puolelta toiselle ja valheellisessa turvallisuuden tunteessa nojaillen seinien varjoissa mieleeni välähti kristallinkirkkaana asia eiliseltä. Flashbackissa olimme asiakkaani kanssa ravintolassa. Muistikuvat ovat hyvin hämäriä. Olimme matkalla jossain rakennuksessa ylempiin kerroksiin suhteellisen isolla hissillä joka luultavasti oli tavarahissi. Ovet aukesivat ja mieshenkilö seisoi edessä tuijottaen meitä hyvin epäilevästi. Jatkoimme matkaa. Jollakulla oli Stig-viikset. Filmi katkeaa ja seuraava muistikuva asiakkaani laahustamassa seinänviertä pitkin. Afrikkalainen tyttö ilmestyy eteeni jonka niskaan asiakkaani kaataa tuoppinsa. Biljardipöytä.
Ymmärsin välittömästi hyvän päättelykykyni ansiosta mistä asiassa oli kyse. Oli aika katsoa salkkuun. Matkani jatkuu hieman sekavampana. Sairaala kulkee ohitseni ratikalla ja ilma on suhteellisen autereinen ottaen huomioon että kello on 10:00 päivällä keskustassa. Istun paikallisen ohikulkupatterin päälle jolla on tarkoitukseni jatkaa kohti Viiskulmaa. Olen jo myöhässä tapaamisesta.
Kommentit