Semanttinen kehys, Osa.2
Huh. Eipä valiumista ennen oo ajatukset lähteneet näin poukkoilemaan. Yolo Swagginssista kuitenkin vielä sen verran, että sen jäbän nimihän oli vielä 2 viikkoa sitten Raimo Ilaskivi, mutta kun mundois selitin sille että 90-luku loppui jo ajat sitten, kävi se hakemassa niitä rap-paitoja ja snapbackeja. Jope sen sijaan oli jotenkin tällä välin näyttänyt heränneen, ja mitä vittua mä näenkään? Sehän oli lähdössä sossuun hakemaan rahoja!
Vaikka äsken syventyessäni diippeihin keloihini dissasin Armoa tukariksi, tunsin kuinka oma selkäni suoristui: Jöppen rahareissu oli estettävä! Pinnistin kuin toimittajat bussimatkalla Turkuun ja sain kun sainkin turautettua jostain mieleniperukoilta vanhat jedivoimat käyttööni. Tunsin kuinka voima virtasi minussa vahvana ja suljin mielestäni sen tosiseikan, että todellisuudessa tämä virtaava voima oli halvan miehen Yodaksi paljastuneen Yolon ryhmysauva syvällä henkilökohtaisissa onkalossani. No, pääasia oli, että sain puhtia kurottaa Stigipatsaan yöpöydältä ja vippasin sen mopoautoa starttailevaa Jopea kohti.
Patsas kolahti jopea suoraan toiseen, siis ei siihen toiseen vaan toiseen silmäkulmaan ja aiheutti tajunnanmenetyksen. Yolo otti hellästi kädestäni kiinni ja painelimme stigalla auringonlaskuun. Eise näin voinut mennä... Tämän oli johduttava aivojeni vääristä tunnekytköksistä ja vanhempieni minulle lapsena aiheuttamista tunnelukoista totesi Nikke Knakkerton. Mietin mistä vitusta se nyt tänne ilmestyi. Tilanne nyt oli kuitenkin se että oltiin alkuasetuksissa taas. Olin luolassa, jope "nukkui" sammalmäättäällään, Yolo oli kiinni perseessäni ja Nikke Knakkertton tuijotti meitä terävästi baskeri väärinpäin päässään ja iso kultainen kannabis-logolla varustettu ketju kaulassaan.Vulgääriä ja huumemyönteistä tekstiä totesi Nikke vastapestyjen kulmakarvojensa takaa. Hän ymmärsi myös yöpöydällä majailleen koiron olevan älyllisesti valovuosia meidän muiden edellä.
.jpg)
Päässä huippasi. Oli vitun huono olla. Nikke Knakkertonin päässä olevat bokseritkin ottivat ties mitä muotoja ja vaivuin yhä syvemmälle mieleni ihmemaahan. Kaikki oli yhtä: olen ja olin hullu hatuntekijä, naapurin Sirpa, mopoauto, leivänpaahdin ja leipäkone, tippukivet, Iiro ja Yolon huohottava hengitys. Olin syntynyt Frank Millerin kynästä. Tarvitsin lepotaukoa ja istahdin Lyytikäisen päälle. Sen verran sekavissa oloissa olin näet unohtanut jo koiranikin nimen. Tiesin vain, etten vitussakaan ollut ennen kutsunut sitä Lyytikäiseksi, mutta nyt se oli sitä.
En tosiaan tiedä kauanko olin istunut siinä matkallani, mutta Jöppen hieroessa poskeani tuntui kosketus suloiselta kuin vaahtokarkeissa uinuva enkel'lapsi. Tästä huolimatta maailma alkoi hitaasti ottaa takaisin todellisia muotojaan ja tippukivet piirtyivät vähitellen esiin terävinä, kun Jope hönki korvaani suunnitelmiaan. Sanojen muodostaessa eilisen kebabin tuoksuisia räkäpalloja kuuloelimiini, olin jo täysin tolkuissani. Tiesin tasan tarkkaan mitä tehdä.
.jpg)
Laitoin Radio Sputnikin päälle. Ei vittu. Taas uusintalähetys, jossa se juoppo virolainen yrittää yksin soittaa koko vannesahalla Tapani Kansaa. Korvissa alkoi jyskyttämään ja silmissä sumeni. Tarvitaan lisää valiumia. Mutta toisaalta, onko sitä valiumia pakko ottaa joka kerta kun vähänkin ahdistaa. Nyt vittu ryhdistäydyt mies ja kestät ilman ryynejä. Jope ja Lyytikäinen olivat tässä vaiheessa alkaneet tanssia Tapani Kansan tahdissa ja näky oli niin rietas, että unohdin äskeisen lupaukseni. Lisää valiumia siis.
Nappi liukeni kielelläni ja tuuditti minut maullaan takaisin lapsuuteni kesäiltoihin. Jopen ja Lyytikäisen tanssi näyttäytyi vanhempieni juhannusvalssina ja Sputnikin veivauskin kuulosti kauniilta kuin laituriin hellästi simpukoiden yli lyövät mainingit. Kaikki oli niin kaunista, että koitin toistaa Jopen temppua kävellä seinien läpi. Yllätyksekseni onnistuin ja jätin kellarinväen humppaamaan keskenään. Materialisoiduin jälleen olohuoneeseeni ja kaikki vaikutti olevan kuin ennen; kirjahylly napakasti seinässä ja Mölli tai Lyykkäinen, mikä nimensä nyt olikaan, huohotti omalla paikallaan.
30mg sinisiä hyvänmielen nappuloita oli hujahtanut kiduksiini. Nopeasti laskeskelin annokseni tänään olleen jotain 110mg luokkaa joka ei erityisesti eronnut muista päivistä. Oikeastaan olin vajareissa muihin päiviin verrattuna joten otin muutaman ksanorin jatkoksi. Yleisö taputtaa ja estradille astuu AKU HIRVINIEMI!! palasin takaisin todellisuuteen koska lyytikäinen puri jalastani. Oma koirani, muka fiksu sellainen, nyt oli enää ihan turha lähteä sukupuolitautitesteihin koska jos tuosta ei c-hepatiitti tarttunut niin ei sitten mistään. Tällä välin Yolo oli alkanut teknoDJ:ksi ja pyöritteli asuntoni nurkassa vinhaan vauhtiin vanhoja Mauri Kunnaksen kirjoja Armon levysoittimessa.
"Lopeta sä se" sanoi ääni päässäni kun tuijottelin vuorotellen jalassani olevaa puruhaavaa ja lyytikäistä. Mietin, että koska Lyytikäinen oli kuitenkin ihan kelpo rakki lukuunottamatta viimeaikaisia hairahduksiaan, tarjoiaisin hänelle arvokkaan ja kivuttoman poismenon. Otin isoisäni haulikon lipaston laatikosta ja latasin sen. Kävin vaihtamassa sen rotanmyrkkyyn viereisellä kioskilla. Kun palasin kotiin, pahaa aavistamaton Lyytikäinen yritti nylkyttää kultaista Stig patsastani ja katselin tätä touhua pudistellen päätäni. Vein rotanmyrkyn kaappiin hiirenloukkujen viereen ja keitin Lyytikäisen elävältä. Tämän tehtyäni kutsuin Jopen kylään ja tarjosin hänelle lihakeittoa.
Yolo
Vaikka äsken syventyessäni diippeihin keloihini dissasin Armoa tukariksi, tunsin kuinka oma selkäni suoristui: Jöppen rahareissu oli estettävä! Pinnistin kuin toimittajat bussimatkalla Turkuun ja sain kun sainkin turautettua jostain mieleniperukoilta vanhat jedivoimat käyttööni. Tunsin kuinka voima virtasi minussa vahvana ja suljin mielestäni sen tosiseikan, että todellisuudessa tämä virtaava voima oli halvan miehen Yodaksi paljastuneen Yolon ryhmysauva syvällä henkilökohtaisissa onkalossani. No, pääasia oli, että sain puhtia kurottaa Stigipatsaan yöpöydältä ja vippasin sen mopoautoa starttailevaa Jopea kohti.
Stig
Patsas kolahti jopea suoraan toiseen, siis ei siihen toiseen vaan toiseen silmäkulmaan ja aiheutti tajunnanmenetyksen. Yolo otti hellästi kädestäni kiinni ja painelimme stigalla auringonlaskuun. Eise näin voinut mennä... Tämän oli johduttava aivojeni vääristä tunnekytköksistä ja vanhempieni minulle lapsena aiheuttamista tunnelukoista totesi Nikke Knakkerton. Mietin mistä vitusta se nyt tänne ilmestyi. Tilanne nyt oli kuitenkin se että oltiin alkuasetuksissa taas. Olin luolassa, jope "nukkui" sammalmäättäällään, Yolo oli kiinni perseessäni ja Nikke Knakkertton tuijotti meitä terävästi baskeri väärinpäin päässään ja iso kultainen kannabis-logolla varustettu ketju kaulassaan.Vulgääriä ja huumemyönteistä tekstiä totesi Nikke vastapestyjen kulmakarvojensa takaa. Hän ymmärsi myös yöpöydällä majailleen koiron olevan älyllisesti valovuosia meidän muiden edellä.
Nikke Jant..Kankkerton
Päässä huippasi. Oli vitun huono olla. Nikke Knakkertonin päässä olevat bokseritkin ottivat ties mitä muotoja ja vaivuin yhä syvemmälle mieleni ihmemaahan. Kaikki oli yhtä: olen ja olin hullu hatuntekijä, naapurin Sirpa, mopoauto, leivänpaahdin ja leipäkone, tippukivet, Iiro ja Yolon huohottava hengitys. Olin syntynyt Frank Millerin kynästä. Tarvitsin lepotaukoa ja istahdin Lyytikäisen päälle. Sen verran sekavissa oloissa olin näet unohtanut jo koiranikin nimen. Tiesin vain, etten vitussakaan ollut ennen kutsunut sitä Lyytikäiseksi, mutta nyt se oli sitä.
Väinö
Hullu hajuntekijä
En tosiaan tiedä kauanko olin istunut siinä matkallani, mutta Jöppen hieroessa poskeani tuntui kosketus suloiselta kuin vaahtokarkeissa uinuva enkel'lapsi. Tästä huolimatta maailma alkoi hitaasti ottaa takaisin todellisia muotojaan ja tippukivet piirtyivät vähitellen esiin terävinä, kun Jope hönki korvaani suunnitelmiaan. Sanojen muodostaessa eilisen kebabin tuoksuisia räkäpalloja kuuloelimiini, olin jo täysin tolkuissani. Tiesin tasan tarkkaan mitä tehdä.
Laitoin Radio Sputnikin päälle. Ei vittu. Taas uusintalähetys, jossa se juoppo virolainen yrittää yksin soittaa koko vannesahalla Tapani Kansaa. Korvissa alkoi jyskyttämään ja silmissä sumeni. Tarvitaan lisää valiumia. Mutta toisaalta, onko sitä valiumia pakko ottaa joka kerta kun vähänkin ahdistaa. Nyt vittu ryhdistäydyt mies ja kestät ilman ryynejä. Jope ja Lyytikäinen olivat tässä vaiheessa alkaneet tanssia Tapani Kansan tahdissa ja näky oli niin rietas, että unohdin äskeisen lupaukseni. Lisää valiumia siis.
Nappi liukeni kielelläni ja tuuditti minut maullaan takaisin lapsuuteni kesäiltoihin. Jopen ja Lyytikäisen tanssi näyttäytyi vanhempieni juhannusvalssina ja Sputnikin veivauskin kuulosti kauniilta kuin laituriin hellästi simpukoiden yli lyövät mainingit. Kaikki oli niin kaunista, että koitin toistaa Jopen temppua kävellä seinien läpi. Yllätyksekseni onnistuin ja jätin kellarinväen humppaamaan keskenään. Materialisoiduin jälleen olohuoneeseeni ja kaikki vaikutti olevan kuin ennen; kirjahylly napakasti seinässä ja Mölli tai Lyykkäinen, mikä nimensä nyt olikaan, huohotti omalla paikallaan.
voit laittaa tollee
eka toinen ja sit välihuomautus "ei saatana : D alternate ending" ja sit toinen
"Lopeta sä se" sanoi ääni päässäni kun tuijottelin vuorotellen jalassani olevaa puruhaavaa ja lyytikäistä. Mietin, että koska Lyytikäinen oli kuitenkin ihan kelpo rakki lukuunottamatta viimeaikaisia hairahduksiaan, tarjoiaisin hänelle arvokkaan ja kivuttoman poismenon. Otin isoisäni haulikon lipaston laatikosta ja latasin sen. Kävin vaihtamassa sen rotanmyrkkyyn viereisellä kioskilla. Kun palasin kotiin, pahaa aavistamaton Lyytikäinen yritti nylkyttää kultaista Stig patsastani ja katselin tätä touhua pudistellen päätäni. Vein rotanmyrkyn kaappiin hiirenloukkujen viereen ja keitin Lyytikäisen elävältä. Tämän tehtyäni kutsuin Jopen kylään ja tarjosin hänelle lihakeittoa.
Kommentit