Kathmandulainen Kravatti
Epiduraaliblogi:
"Tajusin olevani pinteessä, josta Kullilokkikaan tuskin minua pelastaisi. Pive ja Atte H. olivat nimittäin teljenneet minut jääkokkareiden alle, ja välituntikin alkoi olla lopuillaan. Epätoivoon ottaessa minut hitaasti mutta varmasti valtaansa ja tikistäessä pelastavaa hätäpissaa, näin äkkiä valon. Tarja A. Lumme nosti kakkaisen kokkareen otsaltani ja Pähkiksen koulupihan valo häikäisi silmiäni"
Torino:
Jarkko, tuo paljas uneksija oli juuri aloittanut ammattikoulun. Hän oli päässyt täydennyshakujen siivittämänä Myrkkylän amiksen talouskokkilinjalle, eikä hänellä ollut oikeastaan sen suurempia haluja opiskella koko alaa, tai oikeastaan mitään muutakaan alaa. Tässä oli myös ongelmana se, että Jarkko oli jo 35-vuotias kun taas muut opiskelijat hädin tuskin täysi-ikäisiä. Jarkko oli joutunut työkkärin karenssin pakottamana hakemaan kouluun ja vittu sitä vitutti. Jarkkoa myös kiusattiin koska sillä oli vittu kathmandusta kravatti :DDDD
Kathmandulainen kravatti lepatti ja amisviikset halkoivat tuulta yössä kun jarkko asteli pitkin Myrkkylän amiksen tyhjää öistä pihamaata. Asfaltti oli täynnä tupakan-natsoja, kertakäyttökahvikuppeja ja auton renkaan jälkiä. Ajolinjat olivat olleet kohdillaan mietti Jarkko. Hän kaivoi taskustaan lasisen Octarinesta ostetun piipun ja sytytti pienen pesällisen paskaan päivälaskuun sekoitettua tupakkaa. Savu paineli keuhkoihin ja hän palasin takaisin keinutuoli-aikaan. Yö oli miellyttävä.
Itseasiassa loppupeleissä yö osoittautui enemmän lyttääväksi kuin miellyttäväksi. Jarkko nimittäin joutui tsykoosiin ja unohti jopa oman nimensä. Kyseisestä illasta lähien hän tapaili kutsumanimeään useaan otteeseen ja kokeili kaikkea Yrjänästä Oswaldiin ja aina Yo'Kosawasta Ügurimaan. Mikään ei tuntunut oikealta.
Jarkko katsoi rintapielustansa jossa oli nimikyltti. Tosin yön aikana Jarkon vanhat luotettavat pirikiikarit olivat myös tipahtaneet nenältä, ja Jarkko oli hukannut ne. Eihän siinä muuten mitään, mutta niissä oli vahvuudet ja nyt Jarkko ei nähnyt hyvin. Hän tihrusti nimikylttiä ja päätteli että siinä lukee "Jarko". Nyt jarkkoa vitutti työkkärin karenssin lisäksi hänen typerä nimensä.
Yhtäkkiä kirkkaat valot valaisivat koko amiksen pihan ja Jarko piiloutui lähimpään pusikkoon. Kulju ja mälsä-Jarihan siinä keulivat limenvihreällä derbillä pihan läpi suoraan läheiseen lampeen. Kathmandulainen kravatti osoitti kiinnostuksen merkkejä ja sojotti kohti lampea. Viileä yötuuli kierteli boksereissa. Pimeällä taivalla lensi varis joka röyhtäisi vaimeasti ja lampi pulputti hiljakseen. Kulju nousi lammesta ja kysyi "JARI ARE YOU SLEEP?" lammessa kellui kyltti "Jari is dead"
Jarko näki tämän kaiken. Jarko tosiaankin näki jälleen. Rakkaat pirikiikarinsa olivat tipahtaneet variksen nokasta suoraan silmilleen. Pyyhkiessään kravatillaan suorapaa linsseistään, huomasi hän heijastuksen kautta Sirpan. Sirpa oli kuvankaunis kaunotar naapuriluokalta, ja juuri täyttänyt 18-wee. Jarkko ei tuhlannut hetkeäkään vaan suokaasuista lisäbuustia saaneena heittäytyi polvilleen kuin Selänne ja röhäisi Sirpalle: "Do you Marry me?". Molemmat tiesivät, että ilta jatkuisi Städärissä.
Sivusilmällään hän näki kun Kulju kampesi takaisin lampeen ja taustalla soi apeana viulumusiikki. Hän nosti Jarin käsivarsilleen ja jarin jääkiekossa rustottunut polvi narahti hiljaa. Jari ei enää koskaan pelaisi jääkiekkoa.
Noh, vitut Jarista ja Kuljusta. Jarko oli taas Jarkko. Lisäksi hän oli varsin pidetty karaokemies Städärissä. Jarko veti sydämensä pohjasta Rafaelin enkeliä, kunnes tsykoosi alkoi taas vaikuttaa. Bassosoolon kohdalla Jarkon silmissä sumeni ja hän ohjasi mikrofonin persposkiaan kohti. Kuin pervitiinipäissään Rubiconia ylittävä napoleon, päästi Jarkko anuksestaan komeimman äänen mitä vain saattoi. "thö...FRÖÖÖÖÖT SPRÖÖÖÖÖT" Koko Städäri hiljeni.
Keski-ikäinen hyvin humaltunu rouva Pirjo-Liisa Backmann repesi räjähtävään nauruun kunnes hetkeä myöhemmin tajusi että nyt ei ole soveliasta nauraa kun kukaan muukaan ei nauranut ja hiljentyi häpeällinen puna kasvoillaan ja tippa visvaista hyhmää alushousuissaan toosan kohdalla. Jarkko luuli olevansa lapsuutensa linnanmäellä taas ja pyöri lavalla kuin lintulauta täynnä pikaliimaa johon 3 oravaa on tarttunut kiinni joita Aeki tussuttelee ilmiksikiveerillä.
"Tajusin olevani pinteessä, josta Kullilokkikaan tuskin minua pelastaisi. Pive ja Atte H. olivat nimittäin teljenneet minut jääkokkareiden alle, ja välituntikin alkoi olla lopuillaan. Epätoivoon ottaessa minut hitaasti mutta varmasti valtaansa ja tikistäessä pelastavaa hätäpissaa, näin äkkiä valon. Tarja A. Lumme nosti kakkaisen kokkareen otsaltani ja Pähkiksen koulupihan valo häikäisi silmiäni"
Torino:
Jarkko, tuo paljas uneksija oli juuri aloittanut ammattikoulun. Hän oli päässyt täydennyshakujen siivittämänä Myrkkylän amiksen talouskokkilinjalle, eikä hänellä ollut oikeastaan sen suurempia haluja opiskella koko alaa, tai oikeastaan mitään muutakaan alaa. Tässä oli myös ongelmana se, että Jarkko oli jo 35-vuotias kun taas muut opiskelijat hädin tuskin täysi-ikäisiä. Jarkko oli joutunut työkkärin karenssin pakottamana hakemaan kouluun ja vittu sitä vitutti. Jarkkoa myös kiusattiin koska sillä oli vittu kathmandusta kravatti :DDDD
Kathmandulainen kravatti lepatti ja amisviikset halkoivat tuulta yössä kun jarkko asteli pitkin Myrkkylän amiksen tyhjää öistä pihamaata. Asfaltti oli täynnä tupakan-natsoja, kertakäyttökahvikuppeja ja auton renkaan jälkiä. Ajolinjat olivat olleet kohdillaan mietti Jarkko. Hän kaivoi taskustaan lasisen Octarinesta ostetun piipun ja sytytti pienen pesällisen paskaan päivälaskuun sekoitettua tupakkaa. Savu paineli keuhkoihin ja hän palasin takaisin keinutuoli-aikaan. Yö oli miellyttävä.
Itseasiassa loppupeleissä yö osoittautui enemmän lyttääväksi kuin miellyttäväksi. Jarkko nimittäin joutui tsykoosiin ja unohti jopa oman nimensä. Kyseisestä illasta lähien hän tapaili kutsumanimeään useaan otteeseen ja kokeili kaikkea Yrjänästä Oswaldiin ja aina Yo'Kosawasta Ügurimaan. Mikään ei tuntunut oikealta.
Jarkko katsoi rintapielustansa jossa oli nimikyltti. Tosin yön aikana Jarkon vanhat luotettavat pirikiikarit olivat myös tipahtaneet nenältä, ja Jarkko oli hukannut ne. Eihän siinä muuten mitään, mutta niissä oli vahvuudet ja nyt Jarkko ei nähnyt hyvin. Hän tihrusti nimikylttiä ja päätteli että siinä lukee "Jarko". Nyt jarkkoa vitutti työkkärin karenssin lisäksi hänen typerä nimensä.
Yhtäkkiä kirkkaat valot valaisivat koko amiksen pihan ja Jarko piiloutui lähimpään pusikkoon. Kulju ja mälsä-Jarihan siinä keulivat limenvihreällä derbillä pihan läpi suoraan läheiseen lampeen. Kathmandulainen kravatti osoitti kiinnostuksen merkkejä ja sojotti kohti lampea. Viileä yötuuli kierteli boksereissa. Pimeällä taivalla lensi varis joka röyhtäisi vaimeasti ja lampi pulputti hiljakseen. Kulju nousi lammesta ja kysyi "JARI ARE YOU SLEEP?" lammessa kellui kyltti "Jari is dead"
Jarko näki tämän kaiken. Jarko tosiaankin näki jälleen. Rakkaat pirikiikarinsa olivat tipahtaneet variksen nokasta suoraan silmilleen. Pyyhkiessään kravatillaan suorapaa linsseistään, huomasi hän heijastuksen kautta Sirpan. Sirpa oli kuvankaunis kaunotar naapuriluokalta, ja juuri täyttänyt 18-wee. Jarkko ei tuhlannut hetkeäkään vaan suokaasuista lisäbuustia saaneena heittäytyi polvilleen kuin Selänne ja röhäisi Sirpalle: "Do you Marry me?". Molemmat tiesivät, että ilta jatkuisi Städärissä.
Sivusilmällään hän näki kun Kulju kampesi takaisin lampeen ja taustalla soi apeana viulumusiikki. Hän nosti Jarin käsivarsilleen ja jarin jääkiekossa rustottunut polvi narahti hiljaa. Jari ei enää koskaan pelaisi jääkiekkoa.
Noh, vitut Jarista ja Kuljusta. Jarko oli taas Jarkko. Lisäksi hän oli varsin pidetty karaokemies Städärissä. Jarko veti sydämensä pohjasta Rafaelin enkeliä, kunnes tsykoosi alkoi taas vaikuttaa. Bassosoolon kohdalla Jarkon silmissä sumeni ja hän ohjasi mikrofonin persposkiaan kohti. Kuin pervitiinipäissään Rubiconia ylittävä napoleon, päästi Jarkko anuksestaan komeimman äänen mitä vain saattoi. "thö...FRÖÖÖÖÖT SPRÖÖÖÖÖT" Koko Städäri hiljeni.
Keski-ikäinen hyvin humaltunu rouva Pirjo-Liisa Backmann repesi räjähtävään nauruun kunnes hetkeä myöhemmin tajusi että nyt ei ole soveliasta nauraa kun kukaan muukaan ei nauranut ja hiljentyi häpeällinen puna kasvoillaan ja tippa visvaista hyhmää alushousuissaan toosan kohdalla. Jarkko luuli olevansa lapsuutensa linnanmäellä taas ja pyöri lavalla kuin lintulauta täynnä pikaliimaa johon 3 oravaa on tarttunut kiinni joita Aeki tussuttelee ilmiksikiveerillä.
Siitä illasta lähtien Jarko oli tietämättään tähti ja jokaisen huulilla. Städärin äänentoistolaitteet omisti nimittäin muuan George Lucas, joka häikäilemättään ja minkään sortin rojalteja maksamatta käytti Jarkon viimeistä hengentuotosta mm. Chewbackan äännähdyksenä.
Jarkon ja Sirpan ilta jatkui kuitenkin tästä huolimatta molemmille perin tavalliseen tapaansa. Sirpan seuraavat muistikuvat ovat Jarkon kämpiltä, josta hän heräsi pienen järjestämänsä puklulammikon päältä sohvalta Insane Clown Possen soidessa taustalla. Lasipöydällä näytti olevan pienet snagut ja Jarko heilutti alastonta ja visvaista pyllyään keittiössä whitetrash-räppäreiden tahtiin.
Jarkko oli myös kutsunut joukon juggaloja aamukaljalle. Hän oli Sirpan tietämättä luvannut että kaikki pääsevät maistamaan tämän lihallisia iloja, jos tuovat kämpille subua ja atrian hampurilaisia. Ovikello soi ja siellähän vieraat jo olivat. Kämpässä alkoi käydä melkoinen mäiske.
Kaiken sen mäiskeen keskellä postiluukusta kuului "käy pätevyys ja hanki koulut, antaudu angstin valtaan" Jukka-Poikahan sieltä tuli savun muodossa sisään ja asettui taloksi sen kummempia kyselemättä. Tällä välin keittiössä oli jo kova tohina kun yksi juuri saapuneista tyypeistä joka näytti klaani-sarjasta karanneelta paisteli burgereita fairissa ja levitti vahingossa muutaman levyllisen subuja pannulle. "VITTU JOAKIM ÄLÄ PAKOTA MUA KATKASEE TÄTÄ LÄTKÄ MAILAA" huusi kolmas tyyppi, johon luultavasti joakim vastasi "no mutta sehän on sun oma maila?" "NO MITÄ SITTEN!!!"
Lopulta Jukkapoika kävi kaikkien henkeen ja tuuditti pahimmatkin mäiskijät reggaekeinuntaan. ICP:kin oli kuin huomaamatta vaihtunut Muumilaakson dubiremixeihin ja olohuoneessa raikasi Haisulin säksättävä nauru pitkällä kaiulla sävytettynä. Kaikki olivat pilvessä, siis Jukkapojassa, paitsi Sirpa. Sillä hänhän ei käytä huumeita.
Sirpan toosa oli aivan hellänä kaikesta aiemmasta käsittelystä, mutta eipä se mikään tiukkuuden multihuipentuma sitä ennenkään ollut. Vahinko oli siis aika minimaalinen. Samaan aikaan Haisuli oli löytänyt Jarkon Kodin putkimiehet ja tullut siihen tulokseen, että sitä kannattaa maistaa. Ensin hän kaateli ns. "Marskin ryyppyjä" pullon korkkiin, mutta paatuneena tinneristinä oli hänen vaihdettava hyvin äkkiä "suoraan pullosta" -taktiikkaan. Kodin putkimiespäissään haisuli meni käpälöimään sirpaa.
Sirpa antoi Haisulille hyvin nopeasti litsaria, jonka johdosta hän pienen kokonsa takia lensi keskelle olkkarin lattiaa. Tästä haisuli pomppasi pystyyn ja huusi "MUL ON VITU HYVÄ FIILIS ONKS TEILLÄ, TEKIS VITTU MIELI HAKKAA JOKU!!"
Samassa ovensuuhun ilmestyi itse Teknoviikinki. Joka tyytyi nyökkäämään Haisuliin päin. Haisuli tunsi kuinka vuosikaudet kadoksissa ollut erektio alkoi tehdä tuloaan mahakarvan alta.
Tällä välin keittiössä Liesi oli ilmiliekeissä ja kevyesti paahtuneet sububurgerit alkoivat olla valmiita. Minimoot oli onnistunut paistamaan ne vaikka Joakim katkaisikin lätkämailansa ja Jarkon kahtmandulainen kravattikin hapuili tiensä pannulle. Se oli karannut hänen kaulasta. Pannulle tipahti myös liesituulettimen päältä Fleshlight joka suli välittömästi muun kahjon mönjän sekaan. Ruoka oli aika tarjoilla. Teknoviikinki nappasi tulikuuman pannun käteensä ja tanssi tiensä kohti olohuonetta mönjän räiskyessä seinille. Matkallaan hän kolkkasi Joakimin tajuttomaksi ja katkennut lätkämaila tipahti maahan.
Olohuoneessa Haisuli, joka juuri oli kovaan ääneen ilmoittanut halustaan hakata joku, oli Teknoviikinkiä vastassa. Kodin putkimiehen vahvuus oli yllättänyt jopa Haisulin itsensä, ja tämä oli semitiedottomassa tilassa. Hän ryntäsi olohuoneen perältä Teknoviikinkiä kohti, jolloin tämä Kumautti kuumalla pannulla Haisulia päin näköä niin kovaa että silmissä pimeni. Haisuli is dead.
Liesituulettimesta alkoi tulvia musiikkia, yläkerrassa soitti Serbialainen sotilaiden rytmiorkesteri kappaleen "remove kebab from premises"
Lopulta Sirpa, oikealta nimeltään Marco Fobba, vihelsi pelin poikki. Ja niin hän vihelsi ja Haisulin pip meni poikki ja tipahti lattialle. Näky oli surkea ja yksi jos toinenkin tirautti kyyneleen.
Tämän jälkeen Jarkon tsykoosikin haihtui, ja hän tajusi mitä taas oli tapahtunut. Öisen myrkkylän amiksen pihalta pirikiikarien perässä hän oli kulkenut koko viikonlopun kestävän murheellisen matkan tähän pisteeseen. Hän kirjoitti vedet silmissä äidillensä kirjeen "me oltiin tehty sillein tymästi että oltiin näytetty kikkeiä" ja toivoi että äiti antaisi anteeksi.
kekkerit olivat ohi, klaani lähti parvekkeen kautta pakoon ja tajusivat vasta matkalla 8.kerroksesta alas että tempaus ei ollut kovinkaan fiksu. Jukkapoika hahtui liesituulettimeen ja teknoviikinki tamppasin tiensä läpi lattiasta alempaan kerrokseen. Jäljelle jäi vain Jarkko kravattinsa kanssa.
Kommentit