Perjankiakiakia päivitys Vol. 4
Hajamielisen oloisesti sukelsin taas läheiseen pusikkoon jossa ymmärsin että kaikki puut ovat yhteydessä toiseen. Toisesta puusta pääsee näin myös toiseen. Joten matkasin juuria pitkin puiston laidalle ja sieltä keskelle kaivopuistoa. Olin päässyt pakenemaan näiltä sinisiin pukeutuneilta rotkosioilta jotka taatusti olisivat halunneet ratsata arvokkaan salkkuni sisällön. Hetken aikaa puistossa tuijottaessani aurinkoon ja sen jälkeen hämärämpään puunvarjoon näin vihreitä ja sinertäviä sunflareja jotka kieppuivat näkökentässäni kuin humalaiset kottaraiset aidalla. Illuusioiden seasta bongasin laulavan shakkilaudan ja asiakkaani joka puristi todella tiukasti molemmilla käsillään puiston penkin selkänojasta. Juoksin paikalle ilman toista kenkää ja kysyin onko kaikki kunnossa. Hän ilmoitti sulautuneensa penkkiin ja näin ollen olevansa osa 50-luvun tunnelmallista Helsinkiä. Omassa mielentilassa en pitänyt siitä juuri kovinkaan outona. Lopulta hän päästi penkistä irti ja tähtitorninmäen liit