Pieniä narinoita

Marja-liisa vitun kirvesniemi ja hanakat suksisauvat :D räkä valuu poskella kun ulkona on kylmä.
Pieni heijaste keinutuoliajasta kävi taas mielessäni. Se on syksyn tekosia kun budi alkaa maistumaan.
Kerron nyt tarinan lokista minkä nimi oli Ansa. Ansa-lokki :DD vittu se oli tyhmä. Istui aina kauppatorin kupeessa siinä snägärin katolla ja vei jengiltä käsistä about kaiken mitä sai. Ei välittänyt yhtään niistä lokkinaruista mistä veronmaksajat maksoivat pitkän pennin ja lopulta tuotos haudattiin eduskunnan paskojen-juttujen kirstuun yhdessä maahanmuuttopolitiikan kanssa. Kysessä muuten on pohjaton kirstu. Nojoo eräänä päivänä Ansa-lokki yritti viedä Teston kädestä kahdentoista nakin lihapiirakan mutta miten kävikään. Supernopea testo yli-inhimillisillä reflekseillään nappasi Ansan kurkusta kiinni ja survoi lokkiparan lihapiirakan väliin. Päivän protskutarpeet oli täytetty. Myöhemmis Niklas Sjöblom kuvasi samaisessa paikassa varpusia. Varpuset oli kilttejä.


Julkea mies Rafael Svinhufvud, (varmaan jotain etäistä sukua sille presidentille) konttasi eräänä syysyönä Trashvikin kartanon ikkunasta sisään ja hämmästyi nähdessään kamarineidon alasti. Siinä samassa Svinhufvud lipesi liukkaalla katolla ja lihavana miehenä pyöri lumipallon lailla harjalta alas ja ländäsi suht smootisti elämäänsä kyllästyneen kaakin niskaan. Hevonen kuoli, ei sillä että sitä tai ketään muutakaan olisi hetkeäkään harmittanut koska se kärsi vakavasta masennuksesta ja oli itsekin monesti yrittäny itsemurhaa mutta kelaa nyt, miten sä kavioilla pidät asetta? Hevosen omistaja myös oli suht tyytyväinen että eläin pistettiin lihoiksi ja enää ei tarvinnut syöttää sille hyvin kalliita masennuslääkkeitä, jotta sen saisi edes ylös tallista aamuisin.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Semanttinen kehys, osa.1

Paskanmarjat